Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
 1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Pihla Perry

20.09.2019 20:52
Aika pieni tuo äskeinen mutta

Nimi: Pihla Perry

20.09.2019 20:52
Tanssiaiset osa 1

Istuin yksin oleskeluhuoneen takkatulen ääressä lukemassa kirjastosta lainaamaani kirjaa joka kertoi hevoskotkista. Ajattelin tanssiaisia jonne neljäsluokkalaisten oli määrä osallistua, ja lukeminen jäi.
*Entä jos kukaan ei pyydä minua parikseen?* ajattelin poissaoleva ilme naamani puken.
Korpinkynsiä alkoi valua sisäänkäynniltä sisään oleskeluhuoneeseen. Lilja ja Bea tulivat viereeni sohvalle istumaan. Lilja ja Bea kikattelivat molemmat hysteerisesti.
Loin kysyvän ilmeen heihin ja tuijottelin Beaan kunnes hän selitti,
"Lionel kysyi minua tanssiaisparikseen käytävällä matkalla tänne!"
Suuni loksahti auki samalla hämmästyksestä ja samalla ilosta ystävääni kohtaan, Lionel oli vuosikurssimme komein ja mukavin puuskupuh.
En oikein tiennyt mitä itsekään sanoa joten tyydyin sanomaan," Onnea teille! " ja sortumaan kikattamiseen, sillä en tiennyt mitä muutakaan tehdä.
"Mutta saitko sinä jo juhlakaapusi?" Lilja kysyi minulta.
"En vielä, mutta uskon että äiti ja isä lähettävät sen pian." sanoin.
"Ei minullekkaan ole vielä lähetetty." Lilja sanoi.
"Minä sain sen jo." Bea sanoi.
"Kuitenkin. Alkaa olla jo myöhä, mennään nukkumaan." Lilja totesi.
Katselin poikaa, joka käänsi toisesta pojasta katseensa minuun. Näin pojan poskille kohoavan punan kun hän huomasi minun katselleen häneen päin. Itsekkin huomasin hieman punastuvan katsellessani pojan sinisiin silmiin.
"M-mitä? Eikun jaa. Ei mitään." sanoin.

//kiitos kaikille jotka äänestivät vuosikirjaan minua taikaopinahjon aktiiviseimmaksi oppilaaksi, sekä, alan vast edes kirjoittamaan lisää tarinoita. //

Nimi: Cilla Teer

18.09.2019 14:53
Tarina 1 osa 1 VAROITUS! Voi olla vähän jännittävä!
Kuolonsyöjät

Äitiiiii! Ketään ei vastannut. Lähdin kävelemään portaita ylös, avasin äidin ja isän makuuhuoneen oven. Huokaisin. Äiti oli taas mennyt nukkumaan,keskellä päivää. Menin vetämään peiton pois äidin päältä. Äiti raotti toista silmää. Mitä nyt Cilla? Äiti kysyi ja huokaisi väsymyksestä. Sitä vain että nyt pitää lähteä! Huusin. Ai nyt muistan. Oletko syönyt aamupalan,pessyt hampaat ja pakannut? Olen. Vastasin vähän kiihtyneemmin. Hyvä,sitten ei ole mitään hätää,otan vielä pienet torkut. Et ota! Huusin jo hyvin kiihtyneenä mutta äiti oli jo ehtinyt nukahtaa. Menin isoveljeni Davinin huoneeseen hän ainakin osaiai auttaa,huomasin että hän söi mustikkapiirakkaa. Davin? Kysyin. Mitä? Davin vastasi. Voitko auttaa minua äidin herättämisessä,koska hän ei osaa nousta itse sängystä? Selitin. Okei. Davin on maailman paras isoveli! Ajattelin. Seurasin Davinia äidin luokse ja katselin kuinka Davin kuiskasi jotain äidin korvaan. Äiti avasi samantien silmänsä,ja käski meitä poistumaan huoneesta,siksi aikaa kun äiti vaihtaisi vaatteita. Oven ulkopuolella kysyin Daviniltä mitä hän oli sanonut äidille. Davin oli vastannut,"en kerro koska se on salaisuus". Nyökkäsin Davinille ja hän lähti alakertaan. Jäin odottamaan äitiä hetkeksi. Olin odottanut jo pari minuuttia,kunnes äiti tuli ovesta ulos.
Äiti söi nopeasti aamupalan. Katselin kun hän ahmi aamupuuron parilla hotkaisulla. Millä me menemme? Kysyin. Äiti ei vastannut hetkeen kunnes lopulta sanoi"autolla". Äiti vastasi ja nousi ruokapöydästä.

***

Ulkona satoi,olimme puolessa välissä matkaa kun näimme suuren joukon ihmisiä seisomassa pellolla. Äiti ei ollut näkevinään mutta huomasin hänen vilkuilevan varovasti sivusilmällä. Jossain lähellä pamahti. Kirkaisin säikähdyksestä. Pamahti toisen kerran,tälläkertaa kovempaa. Nyt äiti kunnolla katsoi pellolle ja melkein ajoi ojaan.
Pellolla oli kaksi maassa makaavaa ihmistä, en tunnistanut heistä ketään muita kuin vaan huppu päiset kuusi ihmistä jotka tunnistin kuolonsyöjiksi.
Toivottavasti he eivät huomaisi meitä. Ajattelin vähän pelokkaana. Olin kerran taistellut kuolonsyöjiä vastaan viimevuonna, ja se ei ollut yhtään hauskaa.

Jatkuu:)

Vastaus:

Jännittävää! Hieno aloitus Cillan tarinoille. Kuolonsyöjät oli näppärästi keksitty ja Cilla taisi tosiaan pelätä heitä. Mukavaa, että hän oli jo huomannut mihin he pystyvät. Ainoa miinus oli, että heittomerkit puutuivat puheesta. Kirjoitusvirheitä en huomannut ja muutenkin täydellisesti kerrottu.
Saat 8 kaljuunaa ja 15 tuparia! Sekä taivaltaja, vihjeen piilottaja, tarinan kirjoittaja merkit!

Nimi: Amelie Crystal

12.09.2019 21:40
Tarina 5 osa 1: Juhlakaapu

Oli kulunut monta päivää huispausmestaruuksista. On ilta. Amelie katseli ilmoituslappua, jossa kerrottiin tanssiaisista. "Mennäänkö tanssiaisiin?" Amelien vieressä seisova Eric kysyi. "Ai yhdessä?" Amelie kysyi. Eric nyökkäili. "Selvä, en omista vielä juhlakaapua, joten pyydän isää tuomaan se postina." Amelie sanoi ja kirjoitti isälleen pikaisesti kirjeen.

Hei isä!
Haluaisin juhlakaavun. Voisitko ostaa minulle sellaisen ja lähettää sen minulle postina? Haluaisin sinisen.
Amelie

Amelie meni pöllötorniin ja sitoi kirjeen suuren tunturipöllön koipeen ja päästi pöllön lentoon. Amelie palasi nopeasti Ericin luo ja he kävelivät loitsutunnille, joka oli heidän päivänsä viimeinen oppitunti.

***

Loitsutunti oli Amelien mielestä mukavaa. He olivat yrittäneet muuttaa teekupin kilpikonnaksi. Eric ei ihan pitänyt tunnista, sillä hänen teekuppinsa muuttui sammakoksi, jolla oli teekupin valkoinen väri ja ruusukuvionti. Amelie sai kuppinsa muuttumaan kilpikonnaksi, jonka kilvessä oli kauniisti ruusukuviot. McGarmiva oli jopa kehunut Amelieta, vaikka ruusuja ei pitänyt jäädä. Amelie katsoi murjottavaan Ericiä. "Piristy nyt vähän. Ei aina voi mennä hyvin." Amelie kehotti Ericiä iloisena. He kävelivät Rohkelikkotorniin. Kaksikko erkani toisistaan,kun Eric meni poikien makuusaliin ja Amelie tyttöjen. Amelie käveli muiden tyttöjen sekaan, etsi sänkynsä ja meni nukkumaan.

***

Parin päivän päästä aamulla Amelie ja Eric olivat syömässä aamiaista. Amelie kasasi lautaselleen leipää ja salaattia. Sitten saapui postipöllöt. Iso pöllö toi mukanaan pakettia. Pöllö lensi kohti Amelieta keikkuilen ja Amelie ojensi käsiään ja otti linnun kiinni. Hän irrotti paketin pöllön jalasta ja päästi linnun. Pöllö vei mukanaan leivänpala, mitä Amelie oli syömässä. Amelie naurahti ja avasi pakettia vähän. Siellä kimmalsi kaunis taivaansininen kangas. *Juhlakaapu tuli.* Amelie ajatteli iloisena. Hän söi aamiaisensa loppuun ja nousi ylös. "Vien tämän makuusaliin, voit mennä jo edeltä liemitunnille." Amelie ilmoitti Ericille ja juoksi Rohkelikkotorniin. Hän jätti pöydälleen pakettinsa ja juoksi takaisin alas Ericin perään liemitunnille.

//jatkuu//

Vastaus:

Wow! Hieno rakenne täytyy sanoa. Sopeutit hienosti juhlakaavun tarinaan. Vaikka selvää juonta ei ollut, tarinaa oli mukava lukea. Teksti oli sujuvaa ja hienovaraista. Olisikohan Ameliella ja Ericillä jotain suhteenpoikasta? Juhlakaapu kuullosti kauniilta ja saatoin kuvitella miten upealta Amelie näyttäisi se päällä. Jos haluat kirjoittaa tanssiaisista, siihen on mahdollisuus pöllötornin alapuolelta.
Saat 13 tuparia ja 8 kaljuunaa!

Nimi: Amelie Crystal

24.08.2019 14:39
Eikun ei sen äiti, anteeksi

Vastaus:

Ok

Nimi: Amelie Crystal

17.08.2019 18:13
Sen äidin kuolema (anteeksi jos laitan tämän väärään paikkaan :D)

Nimi: Amelie Crystal

08.08.2019 22:41
Tarina 4 osa 3: Huispausottelu

Amelie tuijotti isäänsä. "Isä!" Amelie tervehti ilahtuneena. Sitten Amelien isän takaa tuli pieni tyttö. "Trixy!" Amelie tervehti taas. "Me tultiin hakemaan sinut nyt!" Trixy kertoi. Amelie ampaisi halaamaan kaksikkoa. Amelie ei edes tiennyt, kumpaa enemmän. "Nyt me lähdetään." Amelien isä muistutti. Professori McGarmiva tuli heidän luo. "Mukava tavata, Jackson." McGarmiva kertoi. "Minullakin Minerva." Amelien isä sanoi. "Mutta nyt me lähdetään." Amelien isä jatkoi. Sitten he lähtivät kohti ovea. Ulos päästyään Amelie näki vaunut, joita veti hirveän näköiset hevoset. "Ne ovat therstaleja." Amelien isä rauhoitteli. He nousivat vaunuihin.

***

Amelie nautti vaunussa olemisesta. Sitten yhtäkkiä se pysähtyi. "Olemme perillä." Amelien isä ilmoitti. Amelie tuijotti isäänsä kun hän avasi vaunun oven. Trixy ja Amelie yhdessä kömpivät ulos. Perässä tuli kaksikon isä. Sitten he kävelivät kohti stadionia.

***

"Mitkä paikat meillä on?" Trixy kysyi. "Ne ovat nuo ylimmät." Amelien isä vastasi ja osoitti ylimmässä rivissä oleviin penkkeihin. Kolmikko kömpi penkeille. Amelie valitsi itselleen reunimmaisen paikan. Hän istuutui. Trixy istuutui viereiselle penkille. "Eikö olekin jännää?" Trixy kysyi pomppien samalla tuolilla. *Miten hän voi olla niin innoissaan vaikka ei itse tiedä huispauksesta mitään?* Amelie ihmetteli. Sitten kuului pillin vihellys. Peli alkoi. Kaato oli Englannilla. Englantilainen kiisi kohti Irlannin maalisalkoja ja teki maalin. "Hän on tosi kuuluisa Rony McAir." Amelien isä selitti ihaillen. Amelie tuijotti Ronya. *Hän vaan mahtailee maaleillaan.* Amelie ajatteli nähtyään hänen riistävän kaadon joukkuetoverilta. Ja heitti maalin. Yleisö puhkesi aina suosionosoituksiin kun Rony teki maalin. *Eihän hänessä ole mitään ihmeellistä.* Amelie ajatteli. Trixy pomppi tuolilla. "Huispaus on niin kiehtovaa!" Trixy ihasteli innoissaan. Amelie alkoi hiljaa nauraa Trixylle. "Ja McAir tekee taas komean maalin! Tilanne on 70-10 Englannille!" kuului selostuksesta. Yleisö taputti raivokkaasti. Sitten yleisö kohahti. Kaikki katsoivat yhteen suuntaan. Amelie käänsi katseensa ja näki Irlannin väreissä olevan pelaajan kurkottavan kätensä. Amelie tajusi hänen olevan etsijä ja nähneen siepin! Sitten Englannin pelaaja syöksyi häntä kohti oma käsi ojennettuna. *Varmaan Englannin etsijä.* Amelie ajatteli. Katsomosta tuli aavemaisen hiljainen. Kaikki tuijottivat etsijöitä ja niiden kättä. Sitten kuului kohahdus. Etsijät törmäsivät yhteen kädet naamoissa. Pelaajat pyydettiin alas. Heidät tarkastettiin ja piankin he olivat taas taivailla.

***

"Ja upea maali Englannille tulee McAirilta! Tilanne on 200-40 Englannille!" selostaja kuulutti. Katsomo hurrasi. Amelieta alkoi väsyttää. *Voisiko jompikumpi etsijöistä napata se sieppi?* Amelie tuhahti. Amelie ei jaksanut katsoa edes aikaa. Sitten katsomo hiljeni. Amelie kurkotti väkijoukon yli ja näki Irlannin etsijän nyrkin kiinni, josta pilkahti kullan säteilyä. "Ja Irlanti nappasi siepin!" selostaja huusi. Katsojat taputtivat vaimeasti. "Ja tulos on 200-190 Englannille!" selostaja karjui ja yleisön ääni hukutti selostajan koronnetun äänen. Sitten Amelie nukahti.

***

"Herätys Amelie. Ollaan Tylypahkassa." kuului ääni. Amelie avasi silmänsä ja näki isänsä. "Meidän pitää nyt hyvästellä. Pitää palata töihin." Amelien isä kertoi. Amelie alkoi rutistaa isäänsä. Sitten hän kömpi ulos vaunuista. "Entä minä?" Trixy kysyi anovasti. Amelie levitti kätensä ja pikkusisko lensi syliin. He rutistivat toisiaan tovin. Sitten Trixy kömpi takaisin vaunuihin. He vilkuttelivat toisilleen kunnes vaunut häipyivät kokonaan näkyvistä. Sitten Amelie riensi sisälle Tylypahkaan.

//tähän sitten tarina 4 päättyi. Huhhuh kun muistin ottelun olevan tänään ja en ollut kirjoittanut jatko-osaa Tarina 4 osa 1. Onneksi ehdin kirjoittaa molemmat kun kerran ahkerasti kirjoitin :D //

Vastaus:

Oikea huispaustarina! Lukiessani tarinaa toivoin, että olisin ollu itse paikalla. Peli oli erittäin jännittävä, vaikkei se ollutkaan pelottava. Usein ei huispauspelissä käy, että se jonka puoli nappaa siepin kuitenkin häviää ja nyt olisi ollu kyse vain yhdestä maalista. Therstali kohtauksessa rupesin miettimään kenen Amelie oli nähnyt kuolevan? En ole varma onko sitä mainittu missään, mutta jos on en ainakaan muista.
Saat 14 tuparia ja 11 kaljuunaa! Sekä matkustelija, pelin pelaaja, ja huispauksen hullu, koska tarina oli niin hyvä, ettei sinun tarvitse kirjoittaa enempää huispaustarinoita saadaksesi tämän merkin!

Nimi: Amelie Crystal

08.08.2019 14:45
Anteeksi että kesti tulla jatko-osa :D

Tarina 4 osa 2: Kirjeitä

VAROITUS! tämä ehkä on vähän tarpeeton varoitus mutta tässä on jatkoa edelliseen.

Amelie katsoi Hagridin perään. Hän alkoi sääliä ruipeloitua Ericiä. Sitten hän käänsi katseensa lattiaan, jossa oli sirpaleita ja verta. "Meidän pitää siivota tämä sotku! Joku menee sanoo rehtorille ja minä menen kertomaan Vorolle. Jotkut siivoavat täällä." Amelie käski. Muutama oppilasta juoksi muotokuvasta ulos Amelie mukana. Sitten Amelie juoksi portaat alas. Piankin Amelie näki Norriskan, Amelien mielestä ainoa inhottava kissa. Norriska alkoi maukua korvia särkevästi. Pian Voro tuli näkyviin. "Kukahan täällä haluaa putsata työhuonettani?" Voro kysyi voitonriemuisena. "Rohkelikkotornissa tapahtui..." Amelie selitti siivousoppilaisiin asti. Voro alkoi kismittää. "Ne oppilaat aina jotain keksivät." Voro kismitti. Amelie ei jäänyt vaan meni takaisin Rohkelikkotorniin. Siellä hän näki todella monen oppilaan siivoamassa. Se ilahdutti Amelieta ja Amelie itsekin alkoi keräämään lasia. Hagrid saapui paikalle. "Tuu Amelie. Eric haluu nähä sut." Hagrid kertoi. Amelie tuli Hagridin luo ja yhdessä he menivät kohti sairaalasiipeä.

***

Sairaalasiivessä Amelie tuijotti Ericiä. Hän oli siteissä ja lattialla oli verta. Eric heräsi. Huomattuaan Amelien hän alkoi hymyillä. "Hei Amelie." Eric tervehti heikosti. "Voinko levätä?" Eric kysyi. Amelie masentui koska halusi keskustella Ericin kanssa enemmän. Amelie kääntyi lähteäkseen. "Odota!" Eric pyysi. Amelie kääntyi takaisin. "Voisitko kirjoittaa äidilleni tästä? Hän on Viktoria." Eric pyysi. Amelie nyökkäsi ja lähti.

***

Amelie mietti kirjettä Ericin äidille. Lopulta hän alkoi kirjoittaa.

Hei Viktoria!
Tänään klo 14:52 on tapahtunut hyökkäys. Poikasi Ericin kimppuun oli hyökätty. Nyt hän lepää sairaalasiivessä parhaassa hoidossa, sillä matami Pomfreyllä ei ole muita potilaita. Hän on kunnossa. Puhuin äsken hänen kanssaan. Olen muuten Amelie Crystal, Ericin hyvä ystävä. Hän pyysi minua kirjoittamaan puolestaan. Eric paranee aikanaan. Toivottavasti kirje meni perille.
Amelie Crystal

Amelie luki kirjeen monta kertaa läpi. Sitten hän käveli kohti pöllötornia. Pöllötornissa Amelie valitsi upean tunturipöllön joka oli naaras. Hän kiinnitti kirjeen tunturipöllön koipeen. "Vie tämä kirje Ericin äidille." Amelie kuiskasi pöllön korvaan. Amelie ei ollut varma siitä, että ymmrsikö pöllö häntä. Se vain toi luottamuksen tuntua Amelielle. Amelie avasi ikkunan ja pöllö lähti lentoon. Amelie katsoi haikailevana pöllön perään. *Toivottavasti kirje menee perille.* Amelie rukoili mielessään.

***

Aamiaispöydässä Amelie söi salaattia. Amelien eteen lensi kaksi pöllöä. Tai toinen pieni pöllö joka oli kämmenen kokoinen tippui Amelien kurpitsamehuun. Amelie kalasti pöllön kylmästä kurpitsamehusta. Se alkoi hytistä ja Amelie painoi sen auringonlämmittämään kaapuunsa. Pöllö painautui kaapua vasten ja pörhisti sulkansa. Toinen pöllö oli sama tunturipöllö jonka oli lähettänyt Ericin äidille. Se tuli mustasukkaiseksi nähtyään pikkupöllön ja alkoi nokkia. Amelie alkoi silittää sitä ja se pörhisti sulkansa tyytyväisenä. Amelie nappasi kirjeet molemmilta pöllöiltä. Tunturipöllö levitti isot siipensä ja lensi pois, pikkupöllö jäi Amelien kaapua vasten. *Kunpa tämä olisi minun pöllöni.* Amelie ajatteli hajamielisenä. Sitten hän avasi tunturipöllön tuoman kirjeen.

Hei Amelie,
Kiitos kun kerroit Ericin olosta. Toivon hänelle hyvää paranemista.
Viktoria Frilliant

Sitten Amelie avasi toisen kirjeen.

Hel Amelie,
Sinä ja mlnä ollaan saatu huispauksen MM-kisoihin liput! Englantl vastaan irlantl. Me tullaan hakee sinut koulustasi ja sittel mennään katsomaan mM. Me tullaan hakee sinut kohta. Opettajasi kanssa sovittiin jo vapaapäivä. Nähdään! Trixy

Amelie katsoi ilahtuneena Trixyn lähettämää kirjettä. *Trixy ei osaa vielä kirjoittaa kunnolla.* Amelie hymähti. Sitten ovesta tuli sisään mies. Amelien isä.

//jatkuu// //ja se Trixyn kirje oli tahallisesti kirjoitettu huonosti :D//

Vastaus:

Hieno tarina! Teksti oli mukaantempaisevaa hetken unohdin lukevani tarinaa. Onneksi Ericille ei tapahtunut mitään vakavampaa ja hän toipuu. Kirjeen lähettäminen Ericin äidille oli hienosti keksitty, mutta miksei kukaan opettajista ollut jo lähettänyt kirjettä. Mukavaa kun Victoria vielä vastasi kirjeeseen. Oli hienosti keksitty kirjoittaa Trixylta kirje, jotta Amelie sai tietää MM-kisoista. Olenkin huomannut, että olet laittanut jo toisen tarinan. Onnea muuten vielä Rohkelikon voitosta huispauksessa!
Saat uutisia merkin! Sekä 9 kaljuunaa ja 11 tuparia!

Nimi: Ivy White

02.08.2019 18:06
Viistokuja osa 3
Tutkiskelin sauvaani. Sitä kiersi kauniisti kuvioidut ruusuköynnökset. Sauvani oli väriltään tummanruskea ja sen kahvassa oli riimuja esittäviä kaiverruksia. Katsoin Jennyn sauvaa, siinäkin oli riimuja mutta muuten se oli aivan erilainen. Jennyn sauva oli väriltään vaaleanharmaa, ja kahvan kohdalle oli jäänyt kaarnaa, jonka Ollivander oli hionut sileäksi taijan avulla. Kävelimme viistokujalla ja päätimme mennä hankkimaan liemien keitto tarvitteet. Kun yrtimme pysyä äitimme perässä Jennyn kanssa ruuhkaisella viistokujalla, pidemmät velhot ja noidat hymähtelivät kun yritimme pysyä äidin perässä. Olimme hieman lyhyitä ikäisimmiksi Jennyn kanssa mutta uskoisin että tulemme kasvamaan vielä monta kymmentä senttiä.
"Äiti!" Huusin väki joukon yli.
"Ai en huomannutkaan että jäitte jälkeen!" äiti huusi takaisin.
"Odota meitä hiukan!" Jenny huusi.
"Ei ei on nopeamkin tapa!" äiti huusi.
"Mikä muka?" Huusin.
"Siipiirdium lentiusa!" äiti huusi.
Sitten minä ja Jenny lähdimme leijumaan ilmassa äitiä kohti. Jenny ei näyttänyt nauttivan siitä. Minusta se ei ollut nautinto, mutta hienoa se kyllä oli.
"Älä sätki Jenny!" äiti huusi.
Jenny haukkasi ilmaa ja sulki silmänsä. Laskeuduimme pehmeästi tyynyille äitimme edessä.
"Miten ehdit loitsia nuokin?" kysyin äidiltä ja osoitin tyynyjä.
"Alkeita. Kätevä kutsuloitsu." äiti sanoi ja lähetti tyynyt takaisin sinne mistä ne olivat tulleet.
"Mennäänpä sitten." äiti sanoi
Pääsimme perille kauppaan josta hankimme kaksi kristallipullo sarjaa, 2 tina kattilaa joiden vakiokoko oli 2, messinki punnussarjat ja kaukoputket.
"Yhteensä 30 kaljuunaa ja 3 sirppiä." kassan takana seisova noita ilmoitti.
Laitoin noidankattilaani koulukirjat ja messinki punnussarjan, sillä ne olivat paivimpia koulutarvikkeista.
"Mitä meidän pitää vielä ostaa?" Jenny kysyi äidiltä kun olimme päässeet takaisin ulos.
"Se on yllätys." äiti sanoi lyhyesti.
"Ajattelin että koska teidän synttärinne ovat jo lähellä voisitte valita yhden lemmikin. Vaikka pöllön tai miksei vaikka rupikonnaa." äiti sanoi.
Minua jännitti hiukan. Mietin minkä eläimen valitsisin. Kun pääsimme perille olin päättänyt. Haluaisin kissan.
"Saatte valita yhden eläimen." äiti sanoi.
Kiertelimme eläinkaupassa. Etsin itselleni kissaa. Jenny oli sanonut haluavansa rupikonnan.
Kiertelimme pienessä eläinliikkeessä Jennyn kanssa. Äiti oli mennyt katsomaan rottia. Kun kumarruin katsomaan yhtä täysi-ikäistä kolli kissaa, pieni harmaa, pörröinen kissanpentu hyppäsi häkistään jalkoihini.
"Ei Jatox! Ei!" noita joka omisti kaupan kirkui.
"Mitä?" kysyin ja otin kissanpennun syliini.
Noita huokaisi helpotuksesta.
Kohautin harteitani ja aloin rapsutella kissanpentua jonka nimi ilmeisesti
Kuljeskelin Jennyn kanssa liikkeessä kissanpentu sylissäni. Jenny päätti haluavansa keltaisen värisen rupikonnan. Äiti ei ollut löytänyt mitään.
"Rupikonnan nimi on Clora ja kissan Jatox." Noita sanoi.
Kiitimme ja annoimme 12 kaljuunaa ja 4 sirppiä noidalle. Saimme hiukan alennusta.
Meille jäi rahaa vain hiukan joten päätimme mennä kermakaljalle vuotavaan noidankattilaan.
Tilasimme yhden kermakalja pullon baarimikolta joka esittäytyi Tomiksi. Otimme kolme lasia pöydältä. Juttelimme siinä kolmestaan kunnes kermakaljat olivat juotu. Nuosimme ja siirryimme yleistakan luokse jota kaikki saivat käyttää. Äiti oli ottanut hormipulveria mukaan pienen määrän, jolla pääsimme juuri ja juuri takaisin kotiin. Otin Jatoxin syliini, otin hormipulveria käteeni, astelin takkaan ja huusin: "Godrigin notkoon!". Maailma alkoi taas pyöriä. Jatox ei pitänyt siitä yhtään. Se rimpuili sylissäni ja yritti päästä epätoivoisesti pois sylistäni, ja uikutti, mutta minä pidin siitä tiukasti kiinni. Tiesin että jos päästäisin irti se tulisi väärästä takasta ulos. Tunnistin meidän oman takka me ja hyppäsin sitä kohti, mutta se ehti vilahtaa ohi ja päädyin seuraavaan takkaan. Se oli naapurimme takka. Naapurissamme asui vanha pariskunta, Ellisonit.
Kun jalkani töpsähtivät maahan, kaksi vanhusta käänsivät katseensa minuun.
Pahoittelin sitä että olin tullut vahingossa väärään takkaan ja että olin tupsahtanut takkatuleen noin vain. Ellisonit vain naureskelivat tapahtuneelle. Kiitin Ellisoneja ja menin ulko-ovelle ja avasin sen. Minua alkoi nolottaa. Kävelin rivakasti talomme eteen. Soitin ovikelloa sillä olimme jättäneet avaimet kotiin.
Jenny tuli avaamaan.
"Äiti Ivy tuli!" Jenny huusi yläkertaan.

Vastaus:

Mukaantemapaiseva tarina! Oli huvittavaa, kun Ivyn äiti kulki liian nopeasti niin etteivät Ivy ja Jenny pysyneet perässä. Jatox kuulosti ihanalta kissalta. Kiva, että joku ottaa vielä rupikonnan lemmikikseen. Hauskaa, että Ivy joutui väärään takkaan. Onneksi ei kuitenkaan naapuritaloa kauemmas. Tiesivätkö Ellisonit taikamaailmasta kun eivät hämmästyneet yhtään.
Saat 9 kaljuunaa ja 12 tuparia!

Nimi: Tristan Hatchet

02.08.2019 16:16
Tristan oli jähmettynyt paikalleen. Hän rupesi miettimään syytä miksi hän ja kaverit olivat Danielin ja Celesten vihollisia. Heistä oli tullut vihollisia noin vuosi sitten, kun Tristan oli ollut kolmannen luokan alussa. Hän oli ollut Puuskupuhin sisäänkäynnin edessä valvojaoppilaan, Cloriksen ja parin muun Puuskupuhin kanssa. Edellinen salasana oli päätynyt vääriin käsiin, joten valvojaoppilas oli vaihtamassa sitä. He olivat miettineet uutta salasanaa kuumeisesti porukassa.
- Miten olisi: Puuskupuh on paras tupa? Tristan ehdotti. Cloris nauroi ja nyökkäili.
- Eikös tuo ole kielletty salasana? Sitä paitsi tuo salasana sisältää sen oletuksen, että Puuskupuh olisi Tylypahkan paras tupa. Minä rohkenen olla eri mieltä, kuului ääni heidän takaa.
Tristan, Cloris ja valvojaoppilas olivat kääntäneet äkisti päänsä. Takana seisoi pitkä tyttö jolla oli hypnoottinen katse ja veistoksellisen kauniit kasvot. Se oli Celeste Chalice. Hänen vieressään seisoi mustahiuksinen, laiha poika kädet puuskassa – Daniel Oakenshade. Tristan oli hämmentynyt. Hän ei tavallisesti välittänyt ärsyttävistä ihmisistä, vaan jätti heidät omaan arvoonsa, mutta silloin hän koki, että hänen pitäisi puolustaa itseään ja tupaansa.
- Kyllä tuollaisen salasanan saa antaa. Se on vain salasana, Tristan sanoi ärtyneenä.
- Selvä, mutta Puuskupuh ei ole paras tupa. Se saattaa jopa olla huonoin tupa. Sinne pistetään kaikki, jotka eivät ole kyllin rohkeita, älykkäitä tai kunnianhimoisia, Daniel sanoi pilkallisesti.
Tristan ärsyyntyi toden teolla. Cloris heitti murhaavan katseen Danielin ja Celesten suuntaan. Valvojaoppilas otti pitkän harppauksen eteenpäin. ”Nyt te saatte luvan poistua. Kiusaaminen on ehdottoman kiellettyä ja lapsellista”, hän sanoi tiukasti. Daniel ja Celesti olivat poistuneet virnuillen, mutteivat olleet jättäneet Tristania ja hänen kavereita – etenkään Puuskupuheja rauhaan.

***
Tilanne kellotornin sisäpihalla oli jo neljäs yhteenotto Tristanin porukan ja Danielin sekä Celesten välillä.
- Niin, teille ei kuulu meidän asiat. Liitymme kiltaan jos haluamme, Gregory sanoi tiukasti parivaljakolle.
- Ai, en huomannutkaan sinua. Oletkin niin lyhyt, Daniel sanoi Gregorylle.
Gregory puuskaisi vihaisesti, jonka jälkeen syntyi hyvin intensiivinen tapahtumien ketju. Peter kaivoi sauvansa esille ja osoitti sillä uhkaavasti Danielia. Gregory ja Cloris ampaisivat Celesten eteen, joka oli kuitenkin nopeampi. Celeste oli älykäs noita, ja varautunut uhkailuun, joten hän otti pienen askeleen sivulle ja lausui salamannopeasti loitsun: ”Kangistumis tyystilys!” ja osoitti Clorista, joka kaatui suorilta jaloilta maata kangistumisen seurauksena. ”Jäätyös!” Celeste huusi ja osoitti sauvallaan Gregorya, joka jäätyi paikalleen. Tristan tajusi tilanteen, ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan, ja hän loi äkkiä itselleen ja Peterille kilven loitsulla. Tristan piti itseään reiluna nuorena velhona, joka ei lähtisi moiseen tappeluun mukaan, vaan suhtautuisi ymmärtäväisesti ja sovittelevasti tilanteeseen ja yrittäisi ratkaista tilanteen puhumalla. Tänään en jaksa olla sovitteleva, Tristan kuitenkin ajatteli. Nuo kaksi ovat kiusanneet minua ja kavereitani yli vuoden. Niiden pitää maistaa omaa lääkettään, Tristan ajatteli ja osoitti päättäväisesi sauvansa kohti Danielia ja Celesteä.

***
”Laske sauvasi, heti paikalla!” kuului jyrähdys vähän matkan päästä. Se oli Severus Kalkaros, joka käveli pahantuulisen näköisenä pitkä viitta hulmuten heidän luokseen. ”Täällä ei tapella taikomalla. Se on vaarallista ja erittäin kiellettyä”, Kalkaros sanoi hitaasti ja kumosi Celesten Gregorylle ja Clorikselle aiheuttamat loitsut. ”Kuka nämä teki?” Kalkaros tivasi. ”Celeste”, Tristan vastasi. ”Minä”, Daniel vastasi ottaakseen syyt niskoilleen Celesten sijasta. Kalkaros väläytti vihaisen katseen kaksikon suuntaan. ”Vähentäisin mielelläni teidän tupapisteitänne joka ikiseltä, mutta harmikseni täällä on porukkaa jokaisesta tuvasta. Uskomatonta, että ette osaa olla sovussa!” Kalkaros huusi. ”Nuo kiusaavat meitä vuodesta toiseen…” Gregory sanoi ja osoitti Danielia ja Celesteä. ”Vaiti! Kaikki omiin tupiinne. Tänään käytte vain oppitunneilla ja syömässä. Muun ajan saatte olla joko kirjastossa tai tuvissanne”, Kalkaros määräsi ja lähti viemään nuoria ripakasti takaisin sisälle Tylypahkaan.

***
- Todella epäreilu tuomio, Severus ei edes kuunnellu meitä, Cloris nurisi Tristanille Puuskupuhin oleskeluhuoneessa.
- Niinpä. Ehkä jos selitämme Dumbledorelle tilanteen, niin hän kumoaa Kalkaroksen antaman rangaistuksen, Tristan vastasi ja pörrötti kädellään kiharia hiuksiaan.
- Toisaalta, ei pahempi tuomio. Minua on muutenkin väsyttänyt koko päivän, enkä edes jaksaisi mennä muodonmuutosten tunnille, Cloris sanoi ja hymyili Tristanille.
- Miten olisi? Jäädäänkö nukkumaan? Tristan ehdotti ja osoitti oleskeluhuoneen perällä olevaa isoa sohvaa täynnä tyynyjä.
- Joo! Mennään tunnille jos jaksetaan, ehkä… Cloris ehdotti ja nauroi.
- Joo, ehkä. Tai voi olla että me ei jakseta. Tai se on hyvin mahdollista, että me ei jakseta, Tristan sanoi ja nauroi hypätessään pehmeälle sohvalle.
Cloriskin kömpi sohvalle ja hukutti päänsä pehmeiden tyynyjen väliin. Hän varasti Tristanin pään alta lisää tyynyjä itselleen.
- Ahh, ihanaa, Cloris huokaisi.
- Hei, älä vie mun tyynyä! Tristan huusi ja nauroi.

Vastaus:

Kiehtova tarina! Mukavaa, että kerroit minkä takia Celeste ja Daniel ovat Tristanin ja kumppaneiden vihollisia. Harmi, että tilanteesta kehkeytyi oikea kaksintaistelu tai no heitä taisi olla vähän enemmän kuin kaksi. Severus Kalkaros oli tosiaan epäreilu, mutta kuten Cloris tuomio ei ollut hassumpi. Loppu oli huvittava ja sai minussa pieniä naurunremakoita aikaan.
Saat 10 kaljuunaa ja 13 tuparia!

Nimi: Tristan Hatchet

02.08.2019 16:15
(Jatkoa siihen, mihin viimeksi jäätiin)

Tristan hätkähti. Derek Autumn oli pelottavin velho jonka Tristan tiesi – sitten hänen-joka-jääköön-nimeämättä jälkeen. Derekin takia Tristan oli menettänyt kulmahampaitaan, sillä Derek oli yrittänyt kirota Tristanin isän, mutta kirous osui Tristaniin ja tappavaksi tarkoitettu taika aiheuttikin vain pientä vahinkoa. Tristania kylmäsi. Hän nosti sulkakynän maasta ja käänsi katseensa muiden oppilaiden suuntaan.
- Mitä Derek Autumnista? Tristan tivasi.
- Karkasi Azkabanista parin muun vangin kanssa. Aurorit jahtaavat heitä, vastasi eräs Puuskupuhin ekaluokkalainen poika.
- Huolestuttavaa, Tristan vastasi ja nielaisi kuuluvasti.

***
Tristan oli pyytänyt kaverinsa Cloriksen, sekä Gregoryn ja Peterin Rohkelikosta tapaamaan häntä kellotornin sisäpihalle, kun kaikilla heillä oli hyppytunti iltapäivällä. Nuoret saapuivat kaikki eri suunnista tapaamispaikalle. Ensin tuli Cloris, sitten Gregory ja viimeisenä Peter, joka oli tuttuun tapaan hiukan myöhässä.
- Moi Trix, sanoi Cloris
- Moi, Clora, Tristan vastasi.
- Oliko sinulla joku erityinen syy kutsua meidät? Vai ihan hengailumielessä? Peter kysyi.
- Muuten vain, tosi kuulin myös Derek Autumnista. Kuulemma karkasi Azkabanista ja kaipasin muuta ajateltavaa, Tristan vastasi.
- Sitä tosiaan saat, Gregory sanoi ja pisti kätensä Tristanin olalle.

***
Nuoret jatkoivat juttelua muun muassa Feeniksin killasta, ja siihen liittymisestä. Cloris ja Tristan ehdottivat kiltaa Gregorylle ja Peterille. Gregory oli innoissaan, sillä hän piti oikeuden puolustamisesta ja muutenkin kerhotoiminnasta. Peterin piti miettiä, että onko hänellä aikaa  ja muistaisiko hän kaikki tapaamiset varmasti.
- Se voisi olla tosi hauskaa, liitytään, jooko? Tristan maanitteli.
- Mistä lähtien Tristan Hatchet on ollut 15-vuotias? Kuului pilkkaava nuoren miehen ääni nuorten takaa. Tris käänsi päätään ja näki mustahiuksisen, kapeakasvoisen ja koppavan näköisen pojan. Pojan vierellä seisoi pitkä ja ylväs vaaleahiuksinen tyttö – hänkin hymyili ivallisesti. Kyseessä olivat Tristanin ja hänen kavereiden ainoat viholliset koko koulusta: Daniel Oakenshade Luihuisesta ja hänen tyttöystävänsä Celeste Chalice Korpinkynnestä. Tristan oli asettunut uhkaavasti kädet puuskassa kaksikon eteen.
- Ikäni ei kuulu teille. sitä paitsi täytän ihan pian 15, Tristan jyrähti.
- Ei uskoisi, Celeste heitti nauraen. Daniel purskahti nauramaan ja naulasi katseensa taas Tristaniin. Cloris oli siirtynyt Tristanin viereen puolustaakseen tätä ja otti taikasauvansa näyttävästi esiin.
- Oho oho, joku otti sauvan esille, Daniel sanoi ivallisesti.

Vastaus:

Jäipäs jännään kohtaan! Huomasinkin, että olit ehtinyt kirjoittaa jo toisen tarinan, jota myös lukaisin. Pari kirjoitusvirhettä löytyi, muuten hyvä tarina. Teksti oli sujuvaa ja selkeätä. Tarina päättyi taas kerran täpärään kohtaan. Cloris ja Daniel kuulostivat ilkeiltä tyypeiltä ja ei ihme, ettei Tristan tykkää heistä.
Saat sauvan siivittäjä merkin! Sekä 10 tuparia ja 9 kaljuunaa!

Nimi: Ivy White

31.07.2019 23:18
Viistokuja osa 2
Velho otti kaljuunat omaan käteensä ja tunki ne täyteläiseen nahkapussiin, jonka arvelin olevan rahapussi. Oven kello kilahti ja uusia asiakkaita tuli liikkeeseen. Lähdimme säilä&imupaperista ja päätimme mennä ostamaan seuraavana sauvat Ollivandersilta, josta äitimme kertoi. Kun liikuimme väen paljoudessa viistokujalla, mietin menisinkö ostamaan lemmikin. Se voisi olla kissa, pöllö tai vaikka rupikonna! Ajatella. Saavuimme Ollivandersin eteen. Maali oli halkeillut joistain kohdista ja joissain kohdissa ei ollut maalia ollenkaan, vaan puhdas puu näkyi.
Kun astuin Ollivandersin vanhaan kauppaan, aloin heti ihastella sitä miten paljon sauvoja siellä oli. Hyllyt olivat täynnä sauvoja. Arvelin niitä olevan ainakin yli tuhat. Herra Ollivander oli vanha, hieman hupsahtaneen näköinen ja ystävällisen näköinen, vanha mies.
"Hei." Ollivander sanoi.
"Hei!" Jenny sanoi.
"Hei." sanoin minäkin.
"Me tarvitsemme kaksi sauvaa." äitini sanoi.
"Minä nään sen." Ollivander sanoi hieman huvittuneesti.
"Aloitetaanpa." Ollivander sanoi ja toi ensimmäisen sauvan Jennyn eteen.
"Tammea, ydin yksisarvisen häntäjouhi 12,9 tuumaa taipuvainen. Heilauta sitä." Ollivander sanoi.
Jenny nyökkäsi ja heilautti sauvaa. Ei tapahtunut yhtikäs mitään.
"Selvä. Ei siis tammea." Ollivander sanoi ja otti uuden sauvan esiin.
"Pihlajaa, ydin feeniksin pyrstösulka 14,1 tuumaa taipumaton." Ollivander sanoi.
Jenny heilautti sauvaa. Ei tapahtunut mitään.
Ollivander pudisti taas päätään hieman tyytyväisemmän näköisenä, ja otti taas uuden sauvan esiin.
"Mäntyä 15,4 tuumaa, ydin lohikäärmeen sydänjuurta, taipuisa." Ollivander sanoi.
Jenny heilautti sauvaa. Sauva värähteli Jennyn kädessä.
Ollivander alkoi jo nyökytellä tyytyväisen näköisenä.
"Kokeileppa tätä. Marjakuusta, ydin lohikäärmeen sydänjuurta, 14,3 tuumaa, taipuisa." Ollivander sanoi.
Jenny heilautti jälleen kerran sauvaa. Siitä sinkoili kipinöitä.
"Täydellistä! Siinä on sauvasi." Ollivander sanoi Jennylle.
Ollivander kääntyi minun puoleeni.
"Sympressiä, 12,5 tuumaa ydin feeniksin pyrstösulka, taipuisa. Heilauta sitä." Ollivander sanoi.
Heilautin sauvaa. Ei tapahtunut mitään muuta kuin se, että aivastin sillä nenääni oli pöllähtänyt pöllähtänyt pölyä.
Ollivander kohotti kulmiaan hieman hämmästyneen näköisenä, ja ojensi uuden sauvan.
"Kirsikkaa, 13,7 tuumaa, ydin yksisarvisen häntäjouhi, vähän taipuisa." Ollivander sanoi.
Heilautin sauvaa. Taaskaan ei tapahtunut mitään.
Ollivander otti uuden sauvan hyllyltä.
"Koivua, 16 tuumaa, ydin lohikäärmeen sydänjuurta taipuvainen." Ollivander sanoi.
Heilautin sauvaa taas tuloksetta.
"Kuusta, 13,5 tuumaa, yksisarvisen häntäjouhi, taipumaton." Ollivander sanoi.
Heilautin sauvaa, taaskaan mitään ei tapahtunut.
"Tammea 15,6 tuumaa, ydin feeniksin pyrstösulka, 14,7 tuumaa, taipuvainen." Ollivander sanoi.
Heilautin sauvaa. Tunsin kuinka sauva tärisi vähän kädessäni.
Ollivander nyökkäsi innostuneena.
"Saarnea, 14,2 tuumaa, ydin thesrlalin häntäjouhi, taipuisa." Ollivander sanoi
Otin sauvan Ollivanderilta. Kun se pääsi käteeni se tärisi jo silloin. Heilautin sauvaa, ja siitä sinkoili punaisia kipinöitä.
"Erikoista... Erikoista tosiaan." Ollivander totesi.
"Kuinka paljon sauvat maksavat?" äiti kysyi.
"Seitsemän kaljuunaa kappale." Ollivander sanoi.
Äiti ojensi 14 kaljuunaa pöydälle ja kiitti Ollivanderia.

Vastaus:

Hienoa! Aikookohan Ivy ostaa itselleen lemmikin? Sauvatkin tuli hankittua, vaikka siihen menikin jonkin aikaa. Kuinkakohan monta sauvaa tässä tarinassa oikein esiintyi? Ainakin yli viisi. Tuleekohan tästä luvusta vielä kolmas osa. Jenny on minun mielestä mukava henkilö joka on hyvä lisäys Ivyn tarinoihin.
Saat 7 kaljuunaa ja 10 tuparia! Jatkoa odotellen!

Nimi: Pihla Perry

31.07.2019 17:56
Luku 8 osa 2
Täpärä tilanne
Juoksimme minkä jaloistamme pääsimme. Olimme varmaankin jo lähellä oleskeluhuoneen sisäänkäyntiä.
Sauvani loisti edelleen yhtä voimakasta valoa kuin silloin kun sytytin sen. Minua alkoi hengästyttää ja jäin nojaamaan polviin hetkeksi Lilja ja Beakin olivat hengästyneitä. Pieni hengähdys tauko näytti kuitenkin olevan virhe, sillä Norriska näytti jäljittäneen meidät. Aloimme taas juosta, mutta hitaammin. Kun aloimme olla lähellä aloin jo kävellä. Loppumatka sujukin mukavasti ilman yllätyksiä. Kun pääsimme oleskehuoneen sisäänkäynnille meiltä kysyttiin arvoitus: kumpi tuli ensin leikki vai feeniks?
"Tuo on kompakysymys." Bea sanoi
Pääsimme pakoon Vorolta. Onneksi.
"Sepä oli lähellä." Lilja totesi
"Niin oli. Mennään kuitenkin nyt nukkumaan." sanoin ja aloin liikkua makuusalien suuntaan
"Olet oikeassa." Bea sanoi ja tuli Liljan kanssa luokseni
(vähän pieni tarina)

Vastaus:

Huisia! Jo yhdestoista tarina. Täpärä tilanne jatkuu. Onneksi Voro ei saanut tyttöjä kiinni ja he pääsivät turvallisesti takaisin Korpinkynnen torniin. Bea oli oikeassa arvostuksesta. Arvoitus oli kompakysymys. Hienoa kuvailua jälleen kerran ja nokkelia ideoita.
Saat 5 kaljuunaa ja 7 tuparia!

Nimi: Ivy White

30.07.2019 23:32
Viistokuja osa 1
"Matkustamme viistokujalle hormipulverin avulla." äitini sanoi.
"Mikä on hormipulveri?" Jenny kysyi.
"Hormipulveri on velhojen ja noitien tapa matkustaa. Mutta ei suinkaan ainoa tapa." äitimme kertoi.
"Ja ottakaa tylypahkan kirjeet mukaan!" äiti muistutti meitä.
Äitimme meni lipaston viereen, avasi laatkion ja kaivoi esiin valkoista jauhetta. Se oli epäilemättä hormipulveria.
"Selvä. Menette takkaan sisälle ja sanotte selvästi ja kovaa: "viistokujalle!" Onko selvä?" äitimme ohjeisti.
"Selvä on." sanoin.
"On selvä. Mutta menemme siis takkaan sisälle?" Jenny kysyi ihmettelen
"Niin. Selitän kun olemme perillä." äiti vastasi.
"Jenny sinä voit mennä ensimmäisenä." äiti sanoi.
Jenny otti valkoista hormipulveria ja asteli takkaan.
"Viistokujalle!" hän huusi selvästi.
Jenny katosi smaragdin värisiin liekkeihin.
"Nyt on sinun vuorosi." äitini sanoi.
Minä astelin valkoiseen takkaamme.
"Viistokujalle!" sanoin selkeästi.
Koko maailma alkoi pyöriä ja voin pahoin. Laitoin silmäni kiinni. Kun vihdoin uskallsin avata silmäni, tunsin jalkojeni tömähtävän maahan ja pahoinvoinnin olevan tipo tiessään. Jenny oli siinä minun vieressäni. Ravistelin hiuksistani tuhkaa jota oli tullut takasta. Olimme nyt siis viistokujalla. Nyt ymmärsin miksi sitä kutsuttiin nimen omaan viistokujaksi. Viistokujalla oli liikkeitä missä sattuu ja siksi siinä oli paljon mutkia. Pieni se oli myös. Takaatani takasta äitimme tulikin jo.
"Mutta mistä saamme kultaa näihin kaikkiin asioihin?" Kysyin ja osoitin tylypahkan kirjettä jonka olin ottanut mukaan.
"Irvetasta. Se on velhopankki jota hoitavat maahiset." äiti sanoi.
"Selvä." sanoin.
Irvetan suuri ovi aukesi. Kävelimme suuressa huoneessa pöytien eteen joilla työskenteli maahisia, joilla oli suipot korvat ja iso nenä. Äitimme asteli yhden maahisen eteen ja sanoi holvimme numeron. Se oli 583. Maahinen esittäytyi Lujahaaksi. Lujahaka vei meidät kaivosvaunuihin ja siinä samassa kun Jenny oli päässyt istumaan kaivoskärry alkoi heilua ja lähti liikkeelle. Kun vaunu vihdoin pysähtyi, edessämme oli holvi numero 583. Lujahaka otti esiin avaimet ja työnsi ne lukkoon. Ne sopivat täydellisesti oveen.
"Otamme 95 kaljuunaa, 16 sirppiä ja 6 sulmua holvistamme." äitini sanoi
"Selvä homma." Lujahaka sanoi ja otti yhden kultapusseista.

Kun olimme päässeet takaisin ulos päätimme mennä ostamaan ensimmäisenä kaavut Matami Malkinilta.
"Ykkösluokkalaisia?" Matami Malkin kysyi.
Nyökkäsimme Jennyn kanssa.
Matami Malkin meni takahuoneeseen ja haki meille kaavut.
"17 kaljuunaa ja 3 sulmua." Matami Malkin sanoi ja ojensi kaavut ja kaksi suippohattua pöydälle.
Äiti ojensi kaljuunat ja sulmut pöydälle ja otti kaavut ja kaksi suippohattua Matami Malkinilta.
"Mennäänkö seuraavaksi tuonne?" kysyin osoittaen säilä&imupaperia.
"Mennään vain." äiti sanoi.
Kun avasimme säilä&imupaperin oven kello kilahti sen merkiksi että olimme saapuneet. Kassalla oleva velho kohotti katseensa pergamentista.
"Mitkä kirjat tarvitsette?" velho kysyi ystävällisesti.
Aloin luettelemaan kirjoja jotka mainittiin tylypahkasta tulleessa kirjeessä. Kun vihdoin olin luetellut kaikki kirjat, velho palasi melkein heti kirjat sylissään.
"21 kaljuunaa" Velho sanoi.
Äitimme ojensi kätensä jossa oli kaljuunoita.



Vastaus:

Hienoa! Tarina oli luovasti kirjoitettu ja osuvasti kuvailtu. Hormipulveri oli hieno keksintö, josta on pakko antaa (vaikkei se olekaan esine) uskomaton esine merkki. Hyvä ettei hormiverkostossa ollut ongelmia ja Ivy pääsi turvallisesti perille. Irveta oli kauniisti ja hienovaraisesti kuvailtu ja toteutettu. Kun vihdoin ja viimein rahat oli hankittu oli aika mennä ostoksille. Hyvä, että katkaisit luvun, koska muuten siitä olisi tullut liian pitkä. Lueskelinkin jo vähän toista osaa. Taas kirjoitusvirheetön teksti, jota oli mukava lukea.
Saat 11 tuparia ja 9 kaljuunaa, uskomaton esine-ja kuvailun kuningatar merkit!

Nimi: Sienna Hunt

30.07.2019 19:47

Vastaus:

:(

Nimi: Ivy White

30.07.2019 16:12
Kirje tylypahkasta
Makasin sängyssäni, ja näin huoneeni tähtikaton jonka olin maalannut itse viime vuonna. Olin maalannut myös planeettoja. Saturnuksen, uranuksen, nepnuksen ja marsin. Äiti oli loitsinut katon tähdet vielä välkehtimään aina iltaisin niin kuin oikeatkin tähdet. Oli kuuma kesäpäivä ja kaipaisin viilennystä. Ajattelin että menisin pyytämään äitiä tekemään sen viilennysloitsun jonka hän oli tehnyt viime vuonnakin.
Kun huoneeni ilma oli viileää suljin oven niin ettei kylmä ilma pääsisi karkuun. Menin takaisin makaamaan ja otin kirjan nimeltä "taikaeläimet ja niiden voimat" sen oli kirjoittanut Vilhelmiina Uikku. Olin lukemassa lukua kentaureista, kun muistin etten ollut laittanut huoneen ikkunaa kiinni. Kun olin saanut ikkunan pienen salvan kiinni, ikkunaan tömähti kaksi lintua. Panin merkille että ne olivat pöllöjä ja niiden nokissa riippui kirjeet. Avasin huoneeni valkoisen oven, ja menin pienet marmoriportaat alas. Avasin ulko-oven ja menin hakemaan pöllöt sisälle. Toinen pöllö oli valkoinen ja toinen ruskea. Pöllöt lehahtivat suoraan sisään avatusta ulko-ovesta. Otin nopeasti pöllöiltä tippuneet kirjeet käsiini. Toisessa kirjeessä luki: Jenny White godrigin notko, pieni keittiö. Ja toisessa: Ivy White godrigin notko, makuuhuone. Kirjeissä oli iso t:ee ja arvelin sen tarkoittavan tylypahkaa. Olin haaveillut Jennyn kanssa tylypahkasta jo 5-vuotiaana.
Juoksin sisälle ja huusin äitiäni samalla.
"Niin kulta?" äitini vastasi pian.
"Tylypahkan kirjeet tulivat!" Huusin riemastuneena.
"Oikeasti?" Jenny kysyi innostuneena
"Oikeasti!" minä sanoin.
Ojensin Jennylle hänen kirjeensä.
Avasin kirjeeni innostanuneena.
***
Tylypahkan noitien ja velhojen koulu
Rehtori :Albus Dumbledore (merlinin ritarikunta, ensimmäinen luokka, suurtaikuri, päänoita, ylihörhö, kansainvälinen velholiitto)
Arvon neiti White meillä on ilo ilmoittaa että sinulle on varattu opiskelupaikka tylypahkassa. Ohessa on lista tarvittavista opiskelu välineistä.
Lukuvuosi alkaa perjantaina 1.9.2019 alkajaispidoilla ja opetus alkaa siitä seuraavana maanantaina.
Ystävällisin terveisin
Minerva McGarmiva vararehtori
Tarvikelista ensimmäisen luokan oppilaille
Koulupuku
°kolme tavallista työkaapua (mustaa)
°yksi tavallinen suippohattu (musta) päiväkäyttöön
°yhden suojakäsineet (lohikäärmeen nahkaa tai vastaavaa)
°yksi talviviitta (musta, hopeakiinnikeet)
Huomatkaa että vaatteet ovat nimikoitava!
Oppikirjat
°Miranda kanahaukka: loitsujen käsikirja 1
°Batilda Bagshot: historian taikakaudet
°Adalbert Jaaritellen: Taikojen perusteet
°Emeric Kytkin: muodonmuutokset aloittelijoille
°Phyllida Itiö: tuhat taikayrttiä ja -sientä
°Arsenius Mittalasis: taikaliemet ja -juomat
°Lisko Scamander: ihmeotukset ja niiden olinpaikat
°Quentin Tytina: pimeyden voimat iste suojelu opas
Muut tarvikkeet
°Taikasauva
°noidankattila tinaa, vakiokoko 2
°lasi tai kristallipullosarja
°kaukoputki
°messinkinen punnussarja
Oppilaat voivat myös tuoda pöllön, kissan tai rupikonnan.
***
Luin kirjeen monta kertaa läpi.
"Mistä hankimme tämän kaiken?" kysyin
"Viistokujalta!" äitini sanoi reippaasti.

Vastaus:

Hieno aloitustarina! Jo alku vaikutti lupaavalta ja kiinostukseni heräsi jo silloin. Ivyn perhe oli taitavasti osannut käyttää taikuutta ja luovuutta yhdessä. Mietityttämään kyllä jäi miksi Jennyn kirjeessä luki pieni keittiö? Oikeinkirjoitus oli täydellinen ja moitteeton. Koulutavaroiden lista oli järkevä laittaa mukaan, että lukijat pystyvät syventymään asiaan paremmin. Hienoa vielä, että laitoin vuosiluvuksi 2019 etkä jotain muuta.
Saat 7 kaljuunaa ja 10 tuparia! Sekä tarinan kirjoittaja, kirjeen saaja-ja ympäristön yrittäjä!

Nimi: Pihla Perry

29.07.2019 22:39
Luku 8 osa 1 (kymmenes tarianani! En tiedä voiko yhdeksänettä tarinaa laskea, sillä se oli niin lyhyt mutta joo)
Täpärä tilanne
Onneksi professori Verso oli sattunut silloin paikalle. Kävelin lihavan leidin muotokuvan ohi aikomoisella vauhdilla. Minulla oli todella kiire taika historian tunnille, jota opetti professori Binns. Professori Binnsiä ei jaksanut kuunnella ketään paitsi minä. Ja Lilja vähän. Mietinköhän miten Bea pääsi taika historian kokeista läpi. Lihavan leidin muotokuva oli pienellä 'sivukäytävällä'. Sinne oli kerääntynyt joukko rohkelikkoja. Ja ihmettelin miksi rohkelikkot huusivat lihavalle leidille sanoja esim 'katulamppu' 'ylipitkä viineri' 'siivekäs siili' 'pikkukylä' ja muuta sen tapaista. Entä jos rohkelikkojen oleskehuoneeseen sijaitsi lihavan leidin muotokuvan takana? Ei olisin varmaankin huomannut sen jo aiemmin.. En jaksanut kiinnittää enempää huomiota siihen. Meidän korpikynsien oleskehuoneeseen pääsi ratkomalla arvoituksen. Esimerkiksi tälläisen: mikä tulee sitä isommaksi, mitä enemmän otat siitä pois? Se oli tietysti kuoppa.

Taika historian tunnille tullessani, kaikki olivat jo paikalla. Tunnin kuluessa Bea piirteli sulkakynällään pergamenttiinsa pöllöä, minä tein muistiinpanoja jättiläissodista ja Lilja teki hajamielisesti pergamenttiinsa pari sanaa.

Taika historian tunnin jälkeen meillä ei ollut enää muita tunteja. Kello oli jo 19:53. Läksyt teimme oleskeluhuoneessa, sen jälkeen päätimme mennä pienelle kävelylle järvelle. Kun palasimme
kävelyltä kello oli jo 21:38. Neljäs luokkalaisilla ei ollut lupaa olla kahdeksan jälkeen enää linnan käytävillä. Emme olleet tajunneet että aika oli kulunut niin nopeasti. Juoksimme sisälle linnaan.
Hiivimme Bean ja Liljan kanssa käytävillä siinä toivossa että Norriska ja Voro eivät kuulisi meitä.
Ja heti kulman takana odotti meitä Norriska, Jonka pienet kiilusilmät hohtivat pimeässä. Norriska alkoi maukua kuin viimeistä päivää. Tuon Voro oli varmasti kuullut, ainakin jos hän oli samassa kerroksessa.
"Juoskaa!" Lilja kuiskasi
Aloimme juosta niin hiljaa kuin voimme. Minusta tuntuu siltä että jos Voro saisi meidät kiinni, hän saisi jotenkin taivuteltua opettajat puolelleen ja saisimme vähintäänkin viikon jälki-istuntoa.
"valois." kuiskasin ja sauvan kärkeen syttyi kirkas valo. Se toimi ikään kuin taskulamppuna.
"valois!" kuiskasivat myös Lilja ja Bea
"Kuule kyllä ne vielä saadaan kiinni." kuulimme Voron sanovan
"Miaau!" maukaisi Norriska ikään kuin ilmoittaakseen olevansa samaa mieltä.
Jähmetyin hetkeksi ja vilkaisin muita. Aloin juosta niin kovaa kuin jaloista me pääsin. Voro ja Norriska olivat lähellä.

Vastaus:

Hieno tarina! Tilanne oli todellakin aika täpärä. Onneksi sentään Pihlaa kiinnosti taikahistorian tunti. Aika kului tuntuneen heillä todella nopeasti, kun he olivat olleen vähintään tunnin kävelyllä. Onneksi he tajusivat katsoa mitä kello on ennen kuin vahtimestari Voro löysi heidät. Valois loitsu sopi tilanteeseen hyvin. Hienoa, että olit muistanut, että Voro puhuu välillä kissalleen Norriskalle.
Saat valvoja-ja tuleva kirjailija merkin, 8 kaljuunaa ja 9 tuparia!

Nimi: Amelie Crystal

29.07.2019 20:34
Tarina 4, osa 1: Läksyjä kirjastossa


VAROITUS!!! Tämä tarina voi olla lopussa vähän pelottava. Varautukaa, nuoret lukijat! #-merkistä alkaen alkaa olla pelottavaa.

Oli päivä. Amelie ja Eric makasivat nurmikolla. Seuraavaksi heillä olisi yrttitietoa muutaman tunnin päästä. Ericillä oli loitsujen käsikirja kädessään ja kokeili erilaisia loitsuja. "Minulla on kuuma." Amelie ilmoitti. Eric alkoi penkoa koululaukkuaan, kunnes otti sieltä lasin. "Aquatulijo!" Eric huusi kovaa ja osoitti samalla lasia. Lasi täyttyi vedellä. "Tässä." Eric sanoi ja ojensi vesilasin. "Kiitos, mutta sitä ei tarvinnut tehdä niin kovalla äänellä." Amelie vitsaili. He alkoivat nauraa. "Mitähän me tehdään yrttitiedon tunnilla?" Amelie mietti hiljaa. "Mennäänkö kirjastoon?" Eric kysyi. "Mennään." Amelie vastasi. Sitten he nousivat nurmikolta ja lähtivät kävelemään kohti sisätiloja.
__________________________________________
"Tehdäänkö vaikka kirjastossa läksyjä? Olisi kiva tehdä ne ennalta valmiiksi." Amelie ehdotti. "Hyvä idea." Eric vastasi ja kaksikko muutti suuntaa kohti Rohkelikkotornia. Lihavan leidin ohitettuaan kaksikko erkani hakemaan omista makuusaleista kirjat, sulkakynän, mustetta ja pergamenttiä. Amelie etsiskeli kirjoja. Amelie etsi Loitsujen käsikirjaa ja Tuhat taikayrttiä ja -sientä kirjaa. Lopulta kirjat löytyi ja Amelie alkoi mennä portaita alas. Hän meni Lihavan leidin muotokuva-aukosta läpi ja näki Ericin. Sitten he alkoivat kävellä kohti kirjastoa. "Mitä läksyjä sinulla on tekemättä?" Eric kysyi. "Yrttitiedossa kirjoittaminen alruunoista ja loitsuissa kertoa karkotaseet-loitsusta." Amelie kertoi. "Minulla on muinaiset riimut ja pimeyden voimilta suojautuminen." Eric kertoi. He pääsivät kirjastoon. Siellä oli hiljaista, niin kuin yleensäkin. Se oli Amelien mielestä rauhoittavaa ja siksikin Amelien yksi lempipaikoista Tylypahkassa. Kaksikko valitsi pöydän ja alkoivat kirjoittaa.
__________________________________________
Tunnin päästä läksyt olivat valmiita. Amelie ja Eric kasasivat tavaransa ja lähtivät kohti Rohkelikkotornia. He aikoivat viedä kirjansa pois. Lihavan leidi luona Lihava leidi kysyi. "Tunnussana?" Eric alkoi katsoa anovasti Amelieta. Eric oli huono muistamaan tunnussanoja ja Amelie oli aina se, joka sanoi tunnussanan Lihavalle leidille. "Feeniksin laulu." Amelie vastasi Lihavalle neidille. Lihava leidi astui sivuun ja Amelie ja Eric kiipesivät muotokuva-aukosta sisään. He taas erkanivat ja Amelie vei kirjansa pöydälleen. Hän siisti ne järjestykseen ja tarkisti omasta tekemästään läksylistasta, oliko muita läksyjä jäänyt tekemättä. Kun mitään läksyjä ei näyttänyt olevan jäämättä, Amelie lähti tyttöjen makuusalista ja riensi portaat alas. Hän halusi ehdottaa Ericille, että he pelaisivat räjähtävää näpäystä.
#
Laskettuaan portaat alas, hän huomasi siellä hälinää. Oli kuisketta, pelon inahduksia ja tuijotuksia oppilaiden keskellä makaavaan poikaan, joka oli ihan veressä. Se oli Eric. Amelie juoksi Ericin luo. Hänellä oli rinnassaan, käsissään ja jaloissaan isoja ja syviä viiltoja, jotka pulppusi verta koko ajan. "Hakekaa joku opettaja! Nyt heti!" Amelie huusi hädissään ja pari tyttöä lähti juoksemaan pois. Samassa Amelie näki, että ikkunaa oli rikottu ja Ericin haavoissa oli lasinsirpaleita. Hän nyppi varovaisesti, mutta Eric inahteli. Hän oli pyörtynyt. Siinä samassa Hagrid ilmestyi ja oppilaat antoivat hänelle tilaa päästä Ericin ja Amelien luo. Hagrid otti Ericin hellästi syliinsä ja juoksi kohti sairaalasiipeä.

//siinä oli neljäs tarinani. Tulee jatko-osa//

Vastaus:

Huih! Alku oli mukavan rauhallinen ja tasainen niin, että saatiin tutustua Amelien arkeen. Rupesin itsekin naureskelemaan jossain kohtaa Ericille. Oli hyvä keksintö laittaa # merkki siihen kohtaan missä alkoi pelottavampi sisältö. Kukahon oli hyökkännyt Ericin kimppuun? En malta odottaa, että jatko-osa tulee. Tarinassa oli käytetty hienovaraista tekstiä jota oli mukava lukea. :)
Saat 11 tuparia ja 8 kaljuunaa sekä veitsen viiltäjä merkin!

Nimi: Amelie Crystal

29.07.2019 20:32
Voisiko ylläpito poistaa äskeisen, olin unohtanut laittaa #-merkin. Laitan tarinan uudestaan.

Vastaus:

Asia selvä!

Nimi: Dixie Corncob

27.07.2019 15:47
Se oli tällipaju, joka oli ravistelut oksiaan. Tytöt valitettavasti huomasivat sen liian myöhään, tällipaju oli osunut erittäin kipeästi Violetin käteen. Kolmikko juoksi kauemmas Tällipajusta, ettei se vahingossa raatelisi enempää. Violet katsahti käteensä ja pisti pienen kätensä suunsa eteen. Käsivarressa oli suuri avohaava. ”Yyh… kamalan näköinen haava. Voi luoja”, Violet huokaisi ja yritti miettiä kuumeisesti parannuskeinoa haavaansa. Tytöt eivät halunneet mennä sairaalasiipeen, sillä silloin he olisivat jääneet kiinni hiippailusta ulkona nukkumaanmenoaikaan. Haavaa ei voinut kuitenkaan jättää huomiotta, sillä se oli syvä ja kipeä. ”Hei, minulla on äidin antamaa lohikäärmeensuomuvoidetta mukanani. Se muodostaa iholle tavallaan suojaavan kalvon ja parantaa haavan hetkessä”, Ciara intoili ja alkoi kaivamaan laajennusloitsulla suurennettua kassiaan.
***
Dixie kuitenkin kaivoi taikasauvansa esiin hätäisesti ja huudahti: ”Ei tällaisia haavoja hoideta millään voiteilla, vaan taikuudella. Minulla on loistava taikasauva ja tiedän yhden loitsun joka varmasti tehoaa”. Ciara näytti loukkaantuneelta ja sulki kassinsa. Dixie suuntasi taikasauvansa kohti Violetin kättä. ”Vulnera Sanentur”, Dixie lausui hitaasti kolme kertaa. Valitettavasti ja odottamattomasti haava Violetin käsivarressa syveni entisestään ja siitä valui verta nurmikolle. Hän päästi suustaan tuskaisen, kimakan kiljahduksen. ”Idiootti! Pahensit sitä! Lausuit taian väärin selkeästi!” Ciara huusi. ”Voide olisi pelastanut minut, sinä vain pahensit tuskaani”, Violet syytti nyyhkyttäen. ”Ei mitkään säälittävät voiteet tehoa isoihin haavoihin!”, Dixie huudahti puolustaakseen itseään. ”Tai olet vain surkea loitsuissa. Sekin voisi olla syynä”, Violet sanoi piikittelevästi. Dixie loukkaantui ja jäi hämmästyneenä tuijottamaan Violetia. Uskomattoman törkeästi sanottu, Dixie ajatteli. ”Lähde menemään, Dixie. Me hoidamme tämän kahdestaan”, Ciara sanoi ja osoitti Tylypahkan suuntaan sormellaan.
***
Dixie oli hämmentynyt, vihainen ja nolostunut. Hän haroi turhautuneena sinisiä hiuksiaan. Dixien mielestä Ciara ja Violet olivat loukanneet häntä. Hän olisi hyvin voinut kokeilla uutta taikaa tai he olisivat voineet selviytyä tilanteesta yhdessä. Toisaalta Dixie ei tiennyt, olisiko edes halunnut Violetin solvauksen jälkeen. Pärjäänkin hyvin ilman teitä, Dixie ajatteli ja harppoi kohti Tylypahkan etuovea. Hän empi, ettei etuovesta kävely olisi kovin hyvä idea; hän kiinnittäisi liikaa huomiota ja saisi rangaistuksen yöllä ulkona hiippailusta. Hän päätti lähteä kiertämään taloa, jos sattuisi löytämään toisen reitin sisälle. ”Mitäs täällä hiippaillaan yöllä ulkona?” kuului ääni Dixien vierestä. Hän käänsi päätään säikähtäneenä, muttei nähnyt ketään. Kunnes näkömättömyysviitan alta paljastui ylvään, jopa aristokraattisen näköinen vienosti hymyilevä poika.
***
Se oli Timothy edellispäivän suuren salin ruokailusta. ”Ai, moi. No oltiin vähän seikkailulla. Oikeastaan itsekin hiippailet täällä yöllä nähtävästi”, Dixie vastasi. Timothy nauroi ja sanoi: ”Jep, se oli vitsi. Minulle säännöt ovat vain ohjeita. Ei niitä niin tarkkaan tarvitse noudattaa”, hän sanoi ja venytteli pitkiä käsiään. ”Mennäänkö yhdessä sisälle? Tiedän salareitin”, Timothy ehdotti. Dixie vastasi myöntävästi ja oli hieman vaikuttunut siitä, että Timothy tunsi salareitit. He kävelivät Tylypahkan taakse, lähelle sairaalasiipeä.
***
”Kaverini Rohkelikosta suuttuivat minulle ja käskivät lähtemään pois. Epäonnistuin yhdessä korjaustaiassa, jonka seurauksena toinen tytöistä haukkui taitojani loitsuissa”, Dixie vuodatti ja alkoi heti sen jälkeen miettimään, että oliko tälle vuodattaminen outoa, sillä hehän eivät oikeastaan tunteneet kunnolla. ”Naurettavaa. Juuri tuollaisia Rohkelikot ovat. Heti kääntämässä selkänsä kavereilleen kun joku menee pieleen”, Timothy sanoi ja parivaljakko tarpoi salareittiä pitkin maan alla. ”Ai, en ole koskaan ajatellut noin”, Dixie vastasi. ”Uskon, mutta sellaisia ne ovat. Sen sijaan me Luihuiset pidämme yhtä, ja puolustamme aina toisiamme”, Timothy sanoi päättäväisesti ja väläytti hillityn hymyn. Dixiestä alkoi tuntumaan, että se oli totta. Luihuisessa ei oltu kertaakaan vielä oltu epäystävällisiä häntä kohtaan, vaan tupalaiset puhalsivat yhteen hiileen. Sen lisäksi Lythienne ja Timothy vaikuttivat mukavilta, ehkä jopa Dixien tulevilta ystäviltä.
***
Kaksikko pääsi onnistuneesti Tylypahkaan sisälle ja he hiippailivat hiljaa Luihuisen tiloihin. ”Huh, kiitos kun autoit”, Dixie sanoi ja hymyili Timothylle. ”Eipä mitään, Dixie. Näkyillään”, Timothy vastasi ja heilautti kättään reippaasti. ”Hyvää yötä”, Timothy jatkoi. ”Tosiaankin, näkyillään. Ja hyvää yötä”, Dixie vastasi ja kömpi tyttöjen makuusaliin. Sängyssä maatessaan hän mietti päivän tapahtumia – ja oli tyytyväinen siitä, että Timothy oli niin avulias ja kiltti. Ciara ja Violet saavat painua hiiteen, Dixie ajatteli ja käänsi kylkeään.

Nimi: Dixie Corncob

27.07.2019 15:46
Saapumisen jälkeinen päivä
Dixie oli yrttitiedon oppitunnilla. Kyseessä oli aamutunti, joten Dixie oli unenpöpperöinen ja hieroi siniharmaita silmiään. Violet ei ollut kyseisellä kurssilla, joten Dixien piti olla yksin luokassa. Pomona Verso tuli luokkahuoneena käytettävään kasvihuoneeseen sisään. ”Huomenta oppilaat!” hän kailotti. ”Tänään tutustutaan kidusruohoon. Valitkaa pari!” Verso kailotti. Dixie katseli ympärilleen ja mietti, että joutuu ehkä pyytämään jotakuta tuntematonta parikseen. Pareja alkoi muodostua ja nopeasti ja Dixietä alkoi ahdistamaan, että jäisi parittomaksi. Sitten hänen takaansa kuului tyynen kuuloinen kysymys: ”Olisitko parini, Dixie?”. Dixie kääntyi katsomaan taakse. Siellä seisoi hyvin siro, haltiamainen tyttö hopeisenvaaleilla pitkillä hiuksilla.
***
Se oli Lythienne Quinrick, tyttö ruokasalista, jonka Timothy oli esitellyt. ”Joo, tietysti”, Dixie mumisi ja Lythienne tuli seisomaan Dixien viereen. ”En tiennytkään, että olit tällä kurssilla”, Dixie sanoi yrittäen saada jotakin keskustelua aikaan – sen jälkeen kun oli tuijottanut Lythienneä tovin ihastellen tämän satumaista viehkeyttä ja kauneutta. ”Olen täynnä yllätyksiä”, Lythienne sanoi muitta mutkitta ja otti povitaskustaan kurpitsamehutölkin, josta hän otti hörpyn.
***
Yrttitiedon tunti meni nopeasti, kun tytöt tutkivat ensin suurennuslasilla kidusruohoa, ja sen jälkeen tekivät sillä erilaisia kokeita. Lopuksi opiskeltiin teoriaa. Dixie kääntyi tunnin lopuksi Lythiennen puoleen sanoen: ”Oli kiva olla parisi, näkyillään!”. ”Niinpä. Törmäillään Luihuisen oleskeluhuoneessa”, hän vastasi ja tyttöjen tiet erkanivat.
***
Illalla Dixiellä oli vapaa-aikaa ja hän oli sopinut tapaavansa Violetin ulkona, huispauskentän vierellä. Violet otti tapaamiseen mukaan toisen Rohkelikkokaverinsa, Ciaran. Dixie ja Ciara kättelivät ja esittäytyivät toisilleen. ”Miten olet viihtynyt Luihuisessa?” Ciara kyseli. ”Ihan hyvin. Tosin tunnen sieltä ihan vain pari oppilasta, mutta onhan tämä vasta toinen päiväni” Dixie sanoi. ”Se on jo hyvin. Jos jatkat samaa linjaa, että tutustut joka päivä yhteen oppilaaseen, niin tunnet vuoden päästä jo 365 Luihuista”, Violet sanoi ja nauroi. Ciara ja Dixie purskahtivat nauruun. ”Luihuisia ei taida olla ihan niin paljoa”, Dixie vitsaili ja kaivoi taikasauvansa esiin näyttääkseen oppimansa taian. ”Orkideous”, Dixie lausui ja osoitti sauvallaan ilmaa. Sauvan päästä ilmaantui kukkakimppu. ”Hieno! Pitää ruveta käyttämään tuota taikaa”, Ciara sanoi.
***
Dixie, Violet ja Ciara viettivät nurmella pitkän tovin lukien Violetin ja Dixien kirjastosta lainaamaa loitsukirjaa ja kokeillen eri taikoja, joista he löysivät uusia suosikkitaikojaan. Alkoi tulla hämärä. ”Kello alkaa tulemaan niin paljon, että meidän pitäisi olla jo sisällä. Mahdollisesti pian jo makuusaleissa”, Violet ilmoitti. Ciara ja Dixie katsoivat Violetia. ”Pitäisikö kuitenkin jäädä hetkeksi vielä. Tehdään tästä eräänlainen seikkailu. Koetellaan vähän sääntöjä”, Dixie ehdotti. Ciara näytti empivälle. ”Joo, miksei? En ole koskaan rikkonut sääntöjä. Jännää”, hän vastasi. Dixie katsahti Violetia. ”Okei, mutta ei saa jäädä kiinni. Yritän pitäytyä kiltin oppilaan maineessa”, Violet vastasi. Tytöt nousivat nurmelta ja tunsivat adrenaliinin virtaavan kehossaan. ”Pitäisikö mennä tuonne kauemmas? Meidät voidaan huomata täältä”, Ciara ehdotti ja osoitti vasemmalleen. ”Mennään”, Dixie vastasi ja Violet nyökytteli. Tytöt kävelivät yhdessä jutellen samalla Päivän Profeetasta ja kuolonsyöjistä.
***
Yht’äkkiä kuului kummallinen ravistamisen ääni. Sitä seurasi terävän raapaisun ääni ja tuskallinen tukahdutettu kiljahdus Violetin suusta.

Nimi: Dixie Corncob

27.07.2019 14:33
// Hei ylläpitäjä, voisitko väliaikaisesti poistaa nuo kaksi uusinta (eilen kirjoitettua) tarinaani, koska minua häiritsee se, että niiden kappalejako ei ole selkeä (totesit varmaan itsekin saman :D). Laitan ne siis uudelleen tähän tarinavieraskirjaan, mutta selkeämmillä kappalejaoilla.

Vastaus:

Asia selvä! En valitettavasti kirjoita vastausta enää uusiin tarinoihin.

Nimi: Pihla Perry

27.07.2019 14:00
Luku 7 osa 1
Riitaa suuressasalissa
Eräänä aamuna matami Pomfrey sanoi minulle ja Laurenille:
Voitte lähteä. Tulkaa kuitenkin käymään vielä huomenna! Hän huusi peräämme

Juoksimme Laurenin kanssa suureensaliin syömään lounasta. Melkein kaikki olivat jo ehtineet lähteä. Otin lautaselleni ison kasan perunoita, lihapullia ja salaattia selleriä ja pienen tillin koristamaan annosta. Kun olin syönyt kiinnitin enemmän huomiota siihen että suurisali oli autio. Lukuun ottamatta paria puuskupuhia ja pientä joukkoa luihuisia ja rohkelikkoja. Heillä näytti olevan riitaa ja rohkelikot näyttivät olevan tappiolla.
"Aikamoisia riitapukareita." Lauren totesi
Minä menin väliin.
"Mitä sinäkin luulet tekeväsi?" pitkä poika luihuisesta tiuskaisi
"Lopettavan tämän riidan." Sanoin päättäväisesti
"Älä sotkeudu tähän!" pieni tyttö rohkelikosta sanoi
Vaikutti siltä että luihuiset ja rohkelikot olivat ottaneet yhteen ennenkin.
Joku luihuisista yritti langettaa löllösääriloitsun rohkelikkoihin, mutta minä olin nopeampi ja torjuin taijan, sekä langetin kilpiloitsun luihuisten ja rohkelikkojen väliin.
Siinä samassa alkoi sellainen, sanasota että ketään ei saanut siitä selvää. He pitivät niin kovaa meteliä että se hälytti professori Verson paikalle. Jäin pitämään kilpiloitsua yllä.
"Voit mennä Perry. Ja kiitos" professori Verso sanoi


Vastaus:

Hieno tarina! Suuren salin riita oli hienosti keksitty ja luovasti kirjoitettu. Luihuiset ja Rohkelikot eivät taineet olla tyytyväisiä Pihlan tultua väliin. Phla oli rohkea kun ei horjunut päätösestään lopettaa riitaa, josta olisi voinut tulla todella iso. Olisin miellelläni kuullut lisää sanasodasta, mutta se olisi tuntunut oudolta, kun professori Verso tuli hätiin. Hyvä, että Verso puhui Pihlalle tämän sukunimellä.
Saat 7 kaljuunaa ja 10 tuparia!

Nimi: Pihla Perry

26.07.2019 21:37
Luku 6 osa 1
Feeniksin kilta ja taikamaailman aktivistinuoret
"Onneksi selvisit. Luulimme sinun kuolleen kun pääsimme Laurenin ja sinun luoksesi!" Lilja sanoi
"Niin luulimme." Bea sanoi
"Luulen että pääsen pian takaisin oppitunneille." Sanoin
"Loistavaa!" Lilja sanoi
"Niin." Sanoin
"Mutta oletteko lukeneet päivä profeettaa lähi aikoina?" Bea kysyi
"En" Lilja
"Olen." Sanoin
Bea ja Lilja eivät tienneet että olin ehtinyt jo, hakea kiltaan ollessani sairaalasiivessä. Olin hakenut myös 'taikamaailman aktivistinuoriin' kirjoittajaksi. Taikamaailman aktivistinuoret ovat joukko tylypahkan oppilaita, jotka kirjoittavat lehteen artikkeleita. Näin lyhyesti selitettynä. Sairaalasiivessä ollessani olin ehtinyt kirjoittaa rutkasti juttuja ja artikkeleja. En malttanut että pääsisin julkaisemaan ne lehteen.
"No päivän profeettassa luki että feeniksin kilta etsii jäseniä!" Bea sanoi
"Minä hain kiltaan hakemukseni hyväksyttiin." Sanoin
"Minun hylättiin. En ole kai saanut pimeyden voimien suojaumisesta tarpeeksi hyviä arvosanoja." Bea mutisi
"Mikä edes ylipäätään on feeniksin kilta?" Lilja kysyi ihmeissään
"Se on Dumbledoren perustama salaseura joka taistelee pimeyden velhoja ja noitia vastaan." Sanoin
"Noh.. minusta se seura ei ole kovin salainen enään." Lilja sanoi
"Miten niin?" Bea kysyi
"Mainostaa nyt itseään päivän profeettassa. Mikä salaseura!" Lilja sanoi ja tuhahti
"No ei sen tarvitse olla salainen taistellakseen pimeän voimia vastaan!" Bea heitti takaisin
En osallistunut kiistaan vaan lähdin veljeni Laurenin sängyn jalkopäähän. Suurin osa vieraista oli lähtenyt jo tunti sitten. Äitini ja isäni olivat joutuneet lähtemään jo töihin aamulla. Korpikynnen huispausjoukkuekkin kävi katsomassa minua ja Laurenia. Susan kävi katsomassa meitä aina silloin kun ehti. Aloin jo tylsistyä. Halusin kovasti linnan suurille käytäville, jotka olivat aina täynnä väkeä. Avaraan oleskehuoneeseen, jossa kaikki muutkin korpinkynnen tupalaiset ovat varmaankin tällä hetkellä. Ja oppitunneille, kirjastoon ja kaikkea muutakin ihanaa jota kaipasin tylypahkassa. Ainoa asia jota en kaivannut oli professori Kalkaroksen liemitunnit vaikka suoriduin niistä hyvin, niin minusta professori Kalkaros oli inhottava liehuvihelmaisten kaapujensa ja rasvaisen tukkansa kanssa.

Vastaus:

Hieno tarina! Onneksi Pihla pääsee kohta pois sairaalasiivestä. Harmi ettei Bea päässyt feeniksin kiltaan. :( Lilja ei kyllä kuulostanut kovin innokkaalta, miksiköhän? No kaikki on kumminkin kunnossa ja se on pääasia. Tarinassa esitetyt asiat Severus Kalkaroksesta oli aika huvittavia, vaikka niitten oli tarkoitus olla jännittäviä. Loppu oli hauska, mutta asiasta ei kannata mainita Severus Kalkaroksen kuullen!
Saat 9 kaljuunaa ja 10 tuparia!

Nimi: Amelie Crystal

26.07.2019 18:41
Tarina 3: Taikaeläinten hoidon tunti

Amelie juoksi mitä jaloistaan pääsi Hagridin mökille. Siellä olivat kaikki muut jo. "Aloitetaanpas nytten. Ai sielt tulee pikku Amelie viel." Hagrid huomautti. Amelie nyökkäsi hengästyneenä. "Siispä tänään meil on hevoskotkat nytten käsiteltävin." Hagrid kertoi. Amelie yllättyi ilahtuneena. Tänään hän sittenkin voi jatkaa hevoskotka-juttuaan. "Ok, tässä on kaksi hevoskotkaa, Hiili ja Käry. Kuka haluu olla ekana?" Hagrid kysyi. Kukaan ei viitannut. "No vaik sitte sä Amelie. Saat kokeilla Hiilellä." Hagrid päätti. "Lähesty sitä hitaasti, just noin, kumarra." Hagrid neuvoi. Amelie kumarsi. Hiili ja Amelie katsoivat toisiaan. Kesti hetken. Sitten Hiili kumarsi. "Hyvä, nyt lähesty Hiiltä käsi ojennettuna. Jos se laskee päänsä, ala silittää vain rohkeasti." Hagrid jatkoi neuvomistaan. Amelie katsoi Hiiltä ja lähestyi hitaasti käsi ojennettuna. Hiili laski päänsä ja Amelie alkoi silittää sitä. "Amelie, luulisin et se antais sun lentää sen seläs." Hagrid ilmoitti. Amelie säikähti. Hagrid nosti Amelien Hiilen selkään. Hiili ponkaisi lentoon. Amelie otti äkkiä kaulasta kiinni. Hiili lensi korkeuksiin. Se kiersi Tylypahkan linnan ja sitten takaisin sinne, missä muut oppilaat olivat. Muut oppilaat katsoivat Amelieta suu auki. "Hyvin meni Amelie! 10 pistettä Rohkelikolle! Kaikki kerääntyivät Amelien ympärille heti liu'uttuaan Hiilen selästä. Amelielle sateli kysymyksiä. Amelie meni päästä pyörälle ja kieltäytyi vastaamaan lähes kaikkiin kysymyksiin. Sitten muutkin innostuivat lentämään Hiilellä ja Käryllä. "Ennen kuin oppilaat meette Hiilen ja Käryn luo, annetaan Amelien antaa sille ruokaa." Hagrid ilmoitti. Hagrid tuli Amelien luo ja antoi hänelle hillerin. "Heitä se vaa Hiilelle!" Hagrid kehotti. Amelie heitti korkealle. Hiili ampaisi sen perään ja nappasi sen. Ja söi sen yhdellä hotkaisulla. "Nyt voitte mennä Hiilen ja Käryn luo." Hagrid ilmoitti.

***
Amelien mielestä se oli kiva oppitunti. Kaikkien mielestä. Amelien lento oli innostanut muut oppilaat. Nyt Amelie syöksyi huoneeseensa, haki pergamenttinsa ja alkoi kirjoittaa. Sitten se oli valmis. HEVOSKOTKIIN OHJEITA JA TIETOA. Sitten hän öähti etsimään Tristania, että voisi antaa kirjoituksensa hänelle. Hän ei tiennyt missä Puuskupuhien torni oli. Mutta nyt on ruoka-aika ja Amelie menee syömään hän näkee heti Tristanin vaaleat kiharat hiukset. Vaikka Amelie ei ole tavannut Tristania ikinä, hänellä oli kuva itsestään toimittajahakemuksessa. Varmaan siksi että hänet löydettäisiin. Amelie juoksi Tristan luokse pergamentti lepattaen. "Minä haluaisin toimittajaksi sinne Taikamaailman Aktivistinuoret-lehteen toimittajaksi. Tässä ensimmäinen artikkelini." Amelie selitti hengästyneenä. Trista luki kauan. "Hyvin olet keksinyt että voisimme lukijallemme antaa käyttöohjeita taikaeläimistä." Trista kehui ja näytti peukkua. "Hyväksyn sinut mukaan." Trista lisäsi hymyillen. Amelie värisi ilosta. "Kiitos." Amelie kiitti Tristania ja lähti syömään.

Vastaus:

No ehtihän Amelie vielä taikaolentojen hoidon oppitunnille! Hagridin lause ”Ai sielt tulee pikku Amelie viel.” aiheuttaisi tavallisesti ihmisessä närkästystä, mutta Amelie ei tuntunut välittävän asiasta. Olipa iloinen yllätys, että taikaolentojen hoidon oppitunnilla oli juuri silloin hevoskotkia. Luin itsekin hevoskotka artikkelisi ja se oli loistava. Nyt Amelie siis sai juuri sitä tietoa mitä kaipasi. Hiilellä lentämistä olisit voinnut ehkä vähän kauemmin kertoa.
Saat ihmeotus merkin, 9 kaljuunaa ja 10 tuparia! Jatkoa odotellen!

©2019 taikaopinahjo - suntuubi.com